Hä? Ketä luulet olevas, täh?


Ensimmäinen kappale. Ensimmäinen ja ehkä se vaikein aihe josta kirjoittaa. Alut, niin kuin nyt tässä tai missä tahansa muussa tapauksessa. Aina haasteellisia. Tekstin tuottaminen ei ehkä ole minulle se helpoin tapa kanavoida itseni ilmaisua, mutta miksi sitten kirjoittaa blogia? Koska tuntuu, että minulla on paljon kerrottavaa. Kellä meistä ei olisi? Jokainen haluaa tuntea olonsa jollain tavoin tärkeäksi tai, että meillä olisi tarkoitus tässä maailmassa. Sanalla tärkeä, en tarkoita sitä, että jokainen haluaisi olla maailman tunnetuin julkisuudenhahmo tai edes millään tavoin tunnettu. Se, että tuntee olonsa tärkeäksi syntyy ihan pienistä asioista. Kuten siitä, että saa osoittaa rakkautensa toista kohtaan tai, se että voi keittää aamukahvit ystävälle tai vaikkapa niinkin pieni asia kuin astua ovesta ulos ja toivoa, että joku katsahtaisi sinuun.

Blogin aloittaminen ei ole mikään maailman helpoin asia. Ensinnäkin kolahtaa ajatus, ” Mitä minulla on tarjottavana?”, ” Mikä erottaa minut muista?”. Asia jota tällä hetkellä pohdin syvästi ja pelkään edes julkaista mitään. Millä tavoin olen muka kiinnostavampi tässä maailmassa kuin muut?

Sen lisäksi ahdistus siitä, että pitäisi jaksaa pitää tätä kaikkea yllä. Tiedän, en kuulosta maailman vahvimmalta persoonalta, enkä sitä koitakkaan todistella. Blogimaailma, itseasiassa koko somemaailma on hyvin haastava ja vaikea paikka. Jatkuvat keskustelut siitä, voiko tätä tehdä työnä ja onko se oikeaa työtä ovat naurettavia aiheita. Ihmiset, jotka sitä eivät tee, pitävät koko somemaailmaa täysin turhana, vapaa-ajan harrastuksena. Vähän kuin sohvaperuna pitää tv-ohjelmia itsestään selvyytenä. ” Sitä vaan tulee”, sen enempää miettimättä. Viihteen luominen on iso ja työläs prosessi ja se on täysin verrattavissa ”fyysiseen, oikeaan” työhön. Postausideat, julkaisun suunnitteleminen, ajoittaminen, tuottaminen, kuvaaminen, editointi, markkinointi, brandaaminen… Lista voisi vaan jatkua ja jatkua. Jos tätä tekee työkseen se on täysin rinnastettavissa kaikkeen muuhun yrittäjyyteen. Se on raskasta. Olet itsesi pomo ja kaikki mitä teet lähtee täysin sinusta. Mutta en aio tässä postauksessa puhua asiasta enempää sillä se voisi jatkua yhtä pitkään kuin Adelen ”Hello” vitsien kuuleminen.

Palatakseni pääaiheeseen, joka siis yhä edelleen yrittää kertoa blogin aloittamisesta, eli ensimmäisestä postauksesta.  En tiedä olenko ainoa, joka on yrittänyt tehdä asiasta taustatutkimusta, mutta olen lukenut ties mistä neuvoja tekstin tuottamiseen ja taisteluun kerronko itsestäni heti lyhyesti ja ytimekkäästi, niin kuin työmarkkinoilla on tapana vai pohjustanko asioita. Entä pitäisikö tähän kirjata nyt jokin hauska ”Top 10 faktaa minusta.” En kuitenkaan koe, että mikään näistä olisi minun tapaistani. Kuitenkin jokaisessa ohjeessa on aina lopuksi painotettu lausetta. ”Just remember to be truthful to yourself and be who you are.” Joten takerrun siihen. Olen minä, enkä kukaan muu. En aio esittää jotain mitä en ole, enkä aio tehdä tästä yhtä lavastettua täydellistä sometarinaa.

Elämäni ei ole millään tavoilla upeampaa tai koristeellisempaa, toisin kuin Heidi Montagin kirurgiset leikkaukset. Tulen jakamaan töitäni, arkisia ajatuksiani ja ideoita selviytymisestä.

Toivottavasti sinä, joka tätä luet jaksat olla mukana matkalla ja tuntea ehkä samoja asioita kuin minä.
Miska

0 kommenttia: